Description
"Sinä olet ainoa tässä maailmassa. Sinulle voin ojentaa suruni, sinä keräät kyyneleeni maasta, ja annat ne minulle. Sinä ymmärrät. Sinä olet toinen puoleni. Se parempi. Ei, sinä olet enemmän. Sinä olet kaikkeni. Ilman sinua olen pelkkä tyhjä raunio, raunio joka loistaa pimeyttään. Olet se valo tunnelin päässä, jonka ansiosta jaksan aina yrittää" 15-vuotiaalla Lydialla on kaikki hyvin, ainakin ulkopuolisen silmin. Lydia itse tietää paremmin. Kun joka aamu joutuu laittamaan syystä jos toisesta pitkän paidan, ja kun joka aamu joutuu syystä jos toisesta pakenemaan omasta kodistaan, ja kun joka aamu joutuu syystä jos toisesta vetämään väkisin hymyn kasvoilleen, eikä se silti ylety silmiin asti, ei voi olla kaikki hyvin. Kun eräänä päivänä Lydia tutustuu paremmin Michaeliin, hän huomaa, ettei välttämättä olekaan ainoa, jolla on salaisuuksia.
Luku 1
