1.

Käänsin pääni ja näin nuo silmät, joihin uppoudun joka kerta niitä katsellessani. Halusin itkeä, mutta tuntui, kuin kyynelteni eteen olisi pystytetty kova kivimuuri, joka oli yhtä vastoinkäymistä vailla sortumista.
"Kyllähän sen nyt otsallakin näkee, että tässä ei enää pelkkiä kavereita olla. Mitä me enää odotetaan Sara?" Joonas kysyi.
Tunsin sydämeni muljahtavan. Yritin toivottomasti pukea ajatuksia ja tunteitani sanoiksi. Kaikki, mitä halusin oli suudella Joonasta ja kertoa hänelle, etten mistään muusta välittänytkään, kuin hänestä. Tunsin silti jotain suurempaa, kuin tämä kaipuu Joonasta kohtaan. Olin peloissani.

Tarina Joonas Porkosta ja Sarasta. Molemmat rikkinäisiä olentoja, jotka löytävät turvaa toisistaan. Kesäiset yöt ja elämän huolet sekoittavat molempien päitä. Pysyvätkö he pystyssä tässä uppoavassa laivassa?

Tää on eka kerta ku kirjottelen tänne yhtää mitää mut tykkään kirjottaa nii aattelin että miksipäs ei. Tähä välii iha vaa varotuksen sana et tässä kirjassa saatetaa käsitellä välillä semi rankkoja aiheita. Arvostaisin jos jaksaisit tätä lueskella, yritän tehä tästä mahollisimman kiinnostavan. Katotaa että mitä tästäki tulee. :D